Moi pandat!
Kamaria on kertonut tässä pari päivää yksisarvisen tarinaa:
Osa 1:
Satulantekijä Henry on melkein valmis yksisarvisen satulan ompelemisessa. Pian pääsette siis kokeilemaan sitä. Meillä on vain pieni ongelma… Yksisarvinen on uskomattoman ujo olento, jota on vaikea saada kesyyntymään. Joka kerta, kun uusi Panda lähestyy sitä, se nousee takajaloilleen ja luimistelee. Kun kuulin Henryltä yksisarvisen menneisyydestä, en ihmettele sen reaktiota kyllä lainkaan. Minäpä kerron teille nyt tämän suurenmoisen tarinan.
Kaikki alkoi, kun Herra Horsey, tallin omistaja, oli nuori kuuluisa kilparatsastaja. Hän voitti lukuisia palkintoja, oli jopa maailmanmestari kerran, ja myös ainoa panda, joka pystyi saavuttamaan Shasan-hevosten luottamuksen. Hänhän kesytti niitä ja toikin ne sitten Panfuun. Hän oli siis saavuttanut jo valtan hienoja asioita, mutta Horsey halusi enemmän.
Eräs hänen ratsastajatuttunsa kertoi hänelle salaperäisistä yksisarvisista, joihin liittyi monia taruja ja legendoja. Tarinan mukaan kukaan ei ollut vielä kyennyt ratsastamaan niillä. Tietysti Horsey halusi ottaa haasteen vastaan ja päätti olla ensimmäinen Panda, joka ratsastaisi yksisarvisella.
Horsey teki pitkän matkan ratsastaen maasta toiseen ja kyseli asukkailta, tiesivätkö he mitään yksisarvisista. Kaikki pudistelivat päitään vain tietämättöminä. Useimmat pitivät Horseytä ihan kahjona, kun tuommoisista satuolennoista höpisi! Lopulta hän törmäsi Egyptissä mieheen, joka suhtautui häneen eri tavalla. Hän oli eläintenkasvattaja, joka oli huolissaan Horseyn etsimästä harvinaisesta olennosta, jota monet yrittivät metsästää vain rahan toivossa. Yksisarvinen eleli huhujen mukaan eräässä laaksossa. Miehet lähtivät kameleilla ratsastaen matkaan yhdessä.
Matka kesti päiviä ja aurinko porotti kuumana. Juomavesi loppui heiltä jo kesken, ja Horsey alkoi väsyä, hourailla ja nähdä kangastuksia. Hän kuvitteli usein eteensä keitaan, jossa vesi virtasi, mutta se oli aina pelkkää harhaa… He miettivät, pitäisikö heidän kääntyä takaisin, ennen kuin he nääntyisivät. Pian he kuitenkin näkivät taas ihanan laakson, joka näytti kovin todelliselta. Vai oliko sekin vain kangastusta…?
Osa 2:
Muistatte kai, kun Herra Horsey ja eläintensuojelija ratsastivat kuumalla aavikolla ja olivat juuri luovuttamaisillaan, kun näkivät keitaan horisontissa? No, Horsey totesi: “Vielä viimeinen yritys”, ja he jatkoivat ratsastamista laaksoa kohden. Ja tällä kertaa kyse ei ollut kangastusesta, joka olisi piirtynyt heidän kuumuudesta harhaileville silmilleen. Päin vastoin! Tämä oli todellinen paratiisi: vesiputouksia, niittyjä, metsiä ja niin kirkas järvi, että Horsey ja hänen matkakumppaninsa pystyivät juomaan siitä!
Ratsastaessaan laaksossa he kuulivat yhtäkkiä kovan pamahduksen ja nousivat katsomaan sen suuntaan. He näkivät joukon miehiä, jotka huusivat kovaan ääneen ja lähestyvät heitä yksisarvinen edellään. Se oli aivan peloissaan. Se pysähtyi Horseyn eteen ja näytti siltä, ettei tiennyt minne kääntyä. Mutta Horseyn matkakumppani, nuori eläintensuojelija, tiesi miten toimia. Hän otti punaisen samettikäsineen taskustaan ja kosketti yksisarvista varoen, kun se oli kulkemassa ohitse.
Yksisarvinen pysähtyi saman tien ja katsoi häntä suurilla silmillä. Se jopa kiehnäsi hieman samettikäsinettä vasten. He lähtivät ratsastamaan poispäin miesjoukkiosta ja yksisarvinen seurasi heitä. He tulivat pois laaksosta ja karistivat vihaisen joukon kintereiltään.
Kun tilanne oli rauhoittunut, Horsey yritti nousta yksisarvisen selkään, mutta se viskaisi hänet alas kerta toisensa jälkeen. Horsey uskoi, että yksisarvinen oli vain poissa tolaltaan. Hän toi eläimen kanssaan Panfuun rauhoittumaan. Mutta tilanne ei muuttunut, eikä yksisarvinen anna Horseyn ratsastaa itsellään edes tässä ympäristössä. Henry lupasi kertoa teille syyn, kun käytte hakemassa satulan häneltä talleilta.
Siinä oli yksisarvisen tarina :)
Tassuin: Panda255 ja Pandda12
Ps. Sivuihin on tullut Vieraskirja! Käykää kurkkaamassa sitä ja kirjottakaa terveiset! Käykää myös kilpailussa ja osallistukaa! :)
